Putikon Pannu

Se tapahtui kesällä 2024. Idean siemen kylvettiin mielemme multaan. Olimme käymässä aseman makasiinirakennuksessa. Ihastelimme uutuuksia, raikkaita värejä pyöreinä muotoina saven pinnalla. Kerroimme kuulumisia ja loppukesän suunnitelmia. Jos muistamme oikein, se tapahtui silloin. Saviseppä mainitsi, että kylälle tarvittaisiin kahvila. Hymistelimme vastaukseksi hänen toteamukselleen, että meidän pitäisi sellainen perustaa. Kun asiaa alkoi vähänkään miettiä, ideahan oli erinomainen. Kesäaikaan monet ympärivuotiset putikkolaiset, mökkeilijät ja kylällä kävijät tulisivat varmasti mielellään juomaan kupillisen paikalliseen kahvilaan. Suhtauduimme aluksi ideaan silti vitsinä, kenties sen vuoksi, ettei meillä entuudestaan ollut lainkaan kokemusta kahvilatyöstä, saatikka uuden kahvilan perustamisesta.

Vuosi kului, ja idea oli itänyt. Se tapahtui salaa. Aloimme keskustella hiljalleen yhä vakavammin kahvilan perustamisesta. Mitä se vaatisi? Miten se olisi yhdistettävissä muuhun elämäämme? Lopulta huomasimme etsivämme tietoa internetistä ja löysimme sopivan ratkaisun. Voisimme perustaa tupsahduskahvilan, siis viralliselta englannista lainatulta nimeltään pop-up-kahvilan. Cambridgen sanakirjan määritelmän mukaan pop-up tarkoittaa konetta, kirjaa tai muuta vastaavaa, jonka sisällä olevalta pinnalta ponnahtaa osa esiin. Lisäksi sillä voidaan tarkoittaa ravintolaa, kahvilaa tai kauppaliikettä, joka on auki lyhyen aikaa. Selvitimme, että tällaisen tupsautuksen voisi tehdä kahdentoista päivän ajaksi pysyvää kahvilatoimintaa huomattavasti keveämmin viranomaisvaatimuksin. Puoliksi tosissaan tehtyjen mietintöjen lomassa saimme ystävältämme idean kahvilan nimestä – Putikon Pannu. Vaikka se oli aluksi tarkoitettu työnimeksi, lopulta se lukisi ovessa. Vitsistä oli versonnut todellinen suunnitelma.

Kahvilan perustuksia alettiin valaa, kun hankimme talvella 2025 kahvikoneen. Ostoksen teko painui mieliimme, sillä viimeistään silloin oli selvää, että me todella aiomme toteuttaa idean. Vuosi vaihtui, päivät pitenivät ja pikkuhiljaa suunnitelmamme täydentyi. Meille tarjoutui mahdollisuus käyttää Eikun verhoomon liiketilaa heinäkuun ajan. Saimme perheenjäseniltämme ja ystäviltämme ideoita, sisustussuunnitelmia, astioita, huonekaluja, logon, reseptejä ja niin edelleen. Täydellistä listaa kaikesta saamastamme avusta on tuskin mahdollista enää jälkikäteen edes koota. Nämä lukemattomat osatekijät kasautuivat lopulta laajemmaksi ymmärrykseksi siitä, mitä kaikkea tällainen hanke vaatii sekä suureksi kiitollisuudeksi kaikesta saamastamme avusta.

Heinäkuu koitti ja saimme avaimen tilaan, jossa kangasrullat ja kunnostettavat huonekalut antoivat sijaa vitriinille ja kahvipöydille. Jo aivan ensimmäisenä valmistelupäivänä noin viikkoa ennen avajaisia ymmärsimme, että tässä kahvilassa olisi jotain erityistä. Kohtasimme verhoomosta kahvilaksi muuntautuvan liiketilan ovella vanhemman herrasmiehen. Hän kertoi vaimonsa työskennelleen 60-luvun alussa kaupassa, joka toimi silloin samaisessa rakennuksessa. Miehen tarina sattumuksista, jotka johtivat heidän kohtaamiseensa ja loppuelämän liittoonsa, oli ääriään myöten täynnä hengästyttävän voimakasta tunnetta. Kun avasimme kahvilan viikkoa myöhemmin, aloimme havaita, kuinka sen ympärille kietoutui kauniita köynnöksiä putikkolaisten elämäntarinoista. Monet asiakkaamme kertoivat muistoistaan. Lapsuuden kesiä Putikossa, vierailuja samassa rakennuksessa aikoinaan asuneiden perheenjäsenten luona, lukuisia tarinoita ajoista, jolloin kylällä oli vielä oma puhelinkeskus.

Putikon Pannun tupsauttaminen oli yhdistelmä uusia kokemuksia ja rutiinien opettelua. Tarjoomukset edellyttivät kauppareissuja, kahvipaahtimolla käymistä ja lukuisia leivontatunteja. Tiskin takana annosten valmistelu, tilausten hallinta ja tiskaaminen muodostivat meille uuden toimintokokonaisuuden, jota harjoittelimme yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka ojensivat meille auttavat kätensä. Miten valtavasti se lämmittikään sydäntä, kun kaikki yhdessä tehty työ tiivistyi hymyksi kahvia juovan kasvoilla, britakakun viimeisten murusten huolelliseksi kaapimiseksi lautaselta tai kahvilan puutarhatunnelmaa luoneen sisustuksen ihasteluksi. Tunsimme kahdentoista päivän aikana lämmön. Tunsimme ilon ja innostuksen. Tunsimme yhdessä kukkien tuoksun. Jotakin samalla menneisyydestä tuttua, tuoreena käsillä olevaa, uutta ja vielä tulevaa.

Kiitos kaikille Putikon Pannussa käyneille ja työllään sen toiminnan mahdolliseksi tehneille.

-Rosa ja Jaakko