Eräiden vuodenaikojen tunnelmia Putikosta

Tuli oli hiipunut hiillokseksi kaivonrenkaiden sisällä. Makkaroiden kuoret rasahtelivat iloisesti rikki tikkujen nokissa. Puristin sinappia paperitaskuun, josta nousi höyryä ja katselin nuotion äärelle kokoontuneita kyläläisiä. Kaikki tunsivat toisensa, välittivät toisistaan ja yhteisestä Putikon kylästä. Hiilloksen hehkun ympärillä juteltiin arjen kuulumisista, kesäsuunnitelmista ja rannan venevajoista, joiden helmat olivat hiljalleen paljastumassa. Kosteassa rantahiekassa oli haravan jättämiä raitoja, merkkinä talkoovoimasta. Porukalla paikalleen asennettu pitkä uimalaituri keinui hiljaa Saimaan viimeisissä kevätillan aalloissa. Miten onnekas olinkaan, mietin.

Keskikesän paahtamassa rantahiekassa oli pieniä varpaanjälkiä, jotka jatkuivat laiturin viereen. Ensimmäistä kaarnalaivaa oltiin juuri lähettämässä neitsytmatkalleen Pihlajaveden lämpimiin aaltoihin. Laivan pohja oli taiten vuoltu niin, että miehistö pysyisi kannella keinahtamatta yli laidan. Tuohipurje oli taivutettu kauniille kaarelle. Nyt se vain odotti ensimmäistä tuulenvirettä. Kaarnalaivatelakasta muutaman metrin päähän oli levitetty viltti, jonka reunoilla aukesi viuhka lastenkirjoja. Tulevat lukutoukat selasivat tarjontaa niin innoissaan, että sidokset natisivat. Vieressä aurinkovarjon alla raidallisella rantatuolilla ystäväni luki Medicin suvun historiasta. Etäämmällä, heinikon tuolla puolen lapsoset maalasivat koristekukkia huussin ulkoseiniin. Kesäpäivä oli täynnä värejä, lämpöä ja järven pärskettä. Matalassa rantavedessä parveili pieniä kaloja sulassa sovussa uimareiden kanssa. Katselin, kuinka lettupannulle pyöräytettiin paistorasvaa suuresta voikimpaleesta. Taikinan porina kuumalla pannulla sai laivat ja sudit jäämään hetkeksi levolle.

Villa Helenan täytti mausteisen glögin tuoksu. Joulunodotuksen tunnelma oli samanaikaisesti harras ja iloinen. Pöytien ääressä istuvat putikkolaiset selasivat joululaulujen sanoja ja valmistautuivat alkavaan yhteislauluun. Siroille lautasille oli aseteltu tarjolle pipareita ja torttuja. Valitsin näistä yhden, kauniin kullanruskean. Luumuhillo maistui lähimmäisenrakkaudelta. Piano alkoi soida heleästi ja pian kajahtivat ilmaan ensimmäiset tutut sanat. Joulu oli jo ovella, ja mikä olisikaan parempaa kuin ottaa se vastaan yhdessä Putikon kylällä.

-JS

12/25